Tätä ensimmäistä blogi kirjoittaessani kevät on tuonut elämään toivoa. Toivoa siitä, että kaikki voisi muuttua taas normaaliksi ja irtaantuminen kahden vuoden subutexi-helvetistä on mahdollista. Tytär tuli eilen Järvenpään sosiaalisairaalasta, jossa hän oli kolme ja puoli viikkoa. Lyhyt aika, mutta kuulemma riittävä siihen, ettei ole enää vierotusoireita. Huolestuttavaa on, että tänne siviiliin ei ole sovittu lääkärinaikaa eikä hänellä ole tällä hetkellä mitään lääkitystä. Nyt parasta aikaa odotan häntä takaisin kotia, koska lähti parisen tuntia sitten tapaamaan kaveria, joka käyttää ainakin piriä.

Tänään oli tarkoitus, että olisin vienyt hänet Kemijärvelle vanhemman siskon luokse ettei jää tänne Rovaniemelle houkutusten lähelle. Voi helvetin helvetti, jos kaikki tämä vaiva taas ihan turhaan. Eilen oli sitä mieltä, ettei halua enää takaisin huumemaailmaan ja että on saanut tarpeeksi siitä maailmasta. Onkin saanut kyllä elämänsä aika tavalla sekaisin, kun olen papereita läpi käynyt. En ole vielä viittinyt kertoa, että asunnosta on häätö ja pitää muuttaa pois kesäkuun lopulla. Sakkoja on helvetisti kuin myös pikavippivelkoja. Toivon niin niin paljon, että pysyy nyt pois huumeista. Ei helvetti, jos se nyt jatkaa sitä paskaa. En tiedä miten pitkään sitä sitten jaksaa taas. Okey, siis tilanne on nyt se, että odottelen kotona kauhusta kankeana tuleeko tyttö kotiin selvinpäin vai ei...

 

Narkkarin äidillä on kyynel aina silmäkulmassa. Ehkä sitä ei huomaa, mutta siellä se aina on. Sitten, kun hän on yksin eikä kukaan ole näkemässä se aloittaa valumisen. Narkkarin äiti ei koskaan lepää vaan odottaa. Kuuntelee rappukäytävän ääniä, kuuntelee sireenien ääniä, kuuntelee ääniä. Ei kait minun lapseni, ei kait minun lintuni.

                                                          xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Narkkarin äiti naurahtaa, kun kuulee miten toisten lapsilla menee hyvin, miten he ovat valmistuneet, saaneet jo lapsia, perustaneet perheen. Sydämmessä hän itkee ja tietää ettei ehkä koskaan tule saamaan mitä muut ovat saaneet. Narkkarin äiti on iloinen, kun hiljaiselon jälkeen viestiin vastataan, kun näkee valot asunnossa. Narkkarin äiti on erityisen iloinen silloin, kun lapsi käy syömässä tai käydään yhdessä kaupassa, kun tehdään ihan mitä vain. Kun lapsi on elossa.